Historia

”Työn määränpäänä olkoon, että jok’ainoa Suomen lapsi äidinkohdusta lähtien ja kautta koko kasvinaikansa saa oikeutetun osansa siitä hellyydestä ja huolenpidosta, joka yksinään voi laskea pohjan nuorten kehitykselle hyviksi ja hyödyllisiksi kansalaisiksi”.

Näillä tänäkin päivänä ajankohtaisilla sanoilla kutsui kenraali Mannerheim vuonna 1920 kansalaisia mukaan työhön lasten olojen parantamiseksi. Työ aloitettiin vaikeissa oloissa uskoen kuitenkin kansalaisten yhteistyöhön, valistukseen ja lisääntyvän tiedon voimaan. Vuonna 1920 Suomessa oli kolme miljoonaa asukasta, joista miljoona oli alle 15-vuotiaita. Suuri osa lapsista kärsi puutteesta ja lapsikuolleisuus oli suurta – joka kymmenes lapsi kuoli jo vauvana. Sosiaalihuolto, kuten muutkin hallinnonalat, oli vielä rakennus- ja korjausvaiheessa.

Marsalkka Mannerheimin sisarta, sairaanhoitaja Sophie Mannerheimiä kosketti yksinäisten äitien ahdinko. Vuonna 1917 hän perusti yhdistyksen auttamaan äitejä ja heidän lapsiaan. Ruotsista saadulla avustusrahalla Sophie Mannerheim osti kiinteistön Toiselta Linjalta Kalliosta, jossa äitien turvakoti aloitti toiminnan vuonna 1918. Maaliskuussa 1918 Sophie Mannerheim kokosi työryhmän pohtimaan maan lastensuojeluongelmia. Ryhmän kantavana voimana oli kouluneuvos Erik Mandelin. Mandelin julkaisi jo syksyllä 1919 lastensuojeluohjelman, jossa hän painotti ennaltaehkäisevää työtä.

Sophie Mannerheim ja Erik Mandelin esittelivät työryhmänsä suunnitelman Sophien veljelle, kenraali Carl Gustaf Mannerheimille. Suunnitelma oli hyvin laaja ja siihen sisältyi muun muassa neuvolaverkoston luominen ja erilaisten laitosten perustaminen. Kenraali Mannerheim epäröi. Oleellinen sysäys liiton perustamiselle oli lastentautiopin asiantuntijan, dosentti Arvo Ylpön mukaantulo. Syyskuussa 1920 tämä ydinjoukko istui kenraalin kotona keskustelemassa maan lastenhoidon tilanteesta. Päädyttiin perustamaan kansalaisjärjestö, johon kaikki voisivat kuulua.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto perustettiin 4.10.1920 ja perustava kokous pidettiin kenraali Mannerheimin kotona Helsingin Mariankadulla. Järjestölle annettiin nimeksi Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Kenraali Mannerheim nimettiin liiton kunniapuheenjohtajaksi. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Sophie Mannerheim, varapuheenjohtajaksi Arvo Ylppö ja sihteeriksi Erik Mandelin. Kanslia perustettiin kenraali Mannerheimin kotiin ja sitä johti Erik Mandelin kouluhallituksen virkansa ohessa.

Mandelin ja Ylppö olivat valmistelleet järjestölle ohjelman. Lähtökohtana oli, että kaikkia lapsia oli hoidettava hyvin ja että kaikilla lapsilla oli oikeus asiantuntevaan huoltoon. Ohjelman lisäksi Mandelin ja Ylppö suunnittelivat organisaation ja säännöt. Liiton muodostivat keskusjärjestö ja paikallisosastot, jotka olivat itsenäisiä rekisteröityjä yhdistyksiä ja sitoutuivat noudattamaan liiton ohjelmaa. Liiton tarkoitukseksi kirjattiin kaikki lastensuojelutyö, mikä ei lain mukaan kuulunut valtiolle tai kunnalle. Ylpön mielestä tärkein tehtävä oli taistelu imeväiskuolleisuutta vastaan. Imetys, asuntojen parantaminen ja hygienian kohottaminen olivat ensimmäiset tehtävät. Ne olivat saavutettavissa valistustyöllä.



Työtä lapsiperheiden hyväksi vuosikymmenittäin

1920-luku

  • Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta
  • Terveyssisar- ja lastenhoitajakoulutus
  • Kasvatusneuvola
  • Helsingin lastenlinnasta opetussairaala

1930-luku

  • Kodinhoitajatoiminta ja -koulutus
  • Äidinmaitokeskus
  • Lasten ja nuorten uimaopetus ja urheilutoiminta

1940-luku

  • Sotaorpojen auttaminen
  • Yli 500 paikallisen terveystalon rakennuttaminen
  • Lasten ehkäisevä mielenterveystyö

1950-luku

  • Keskoshuollon järjestäminen
  • Perhekasvatusneuvonnan tehostaminen

1960-luku

  • Ohjattu perhepäivähoito
  • Nuorisopoliklinikka
  • Huumeidenkäytön ehkäisy- ja hoito

1970-luku

  • Lapsen huomioonottaminen ympäristösuunnittelussa ja arkkitehtuurissa
  • Tukioppilastoiminta
  • Päivähoidon kehittäminen ja sairastuneen lapsen hoitajarengas
  • Järjestelmällinen vanhempainkoulutus
  • Äitiys- ja lastenneuvolat kehitysmaissa
  • Ympäristöasiamiestoiminta
  • Edunvalvonnan tehostaminen, lapsiraportit

1980-luku

  • Lasten ja nuorten puhelin
  • Leikkiperinteen vaaliminen
  • Lapsiasiamies
  • Taidekasvatus
  • Vanhempainpuhelin

1990-luku

  • Perhetoimintakeskukset
  • Lastenhoidon kotipalvelu
  • Sosiaalisten taitojen opetus
  • Ratkaisukeskeinen perhe- ja kriisityö
  • Uusia projekteja nuorten elämänhallinnan tukemiseksi

2000-luku

  • Vanhemmuuden tuen uudet muodot, mm. Tukea vanhemmille -sivusto ja Vanhempainpuhelin ja -netti
  • Perhekahvilatoiminnan kehittäminen
  • Mediakasvatusprojektit
  • Uuden viestintäteknologian hyödyntäminen nuorisotyössä
  • Järjestö- ja vapaaehtoistyön koulutusmalli
  • Lastenhoitotoiminnan uudistuminen

(Mannerheimin lastensuojeluliitto. https://www.mll.fi/tietoa-mllsta/historia/.)